20.1.2018
Yritetääs nyt ryhdistäytyä ja kirjoitella useammin.
Kisavuosi alkoi osaltamme Loppiaisena Janakkalan uudessa hallissa. Kivan tuntuinen paikka, vaikka vielä hieman keskeneräinen ja sopivan suuret kisat, kun paikalla vain medit ja uutena luokkana minimaksit :)
tulokset Akun ja mun osalta tuolla jäi lähinnä tulevaisuuteen. Kolme hylkyä ja yksi tulos, josta nyt ei kannata muuta mainita, kuin että tulos :) Tuomarina Viitasen Anne ja tänään nuo radat ei meille sopineet, tai sit ne oli ne aamukisat, mitkä ei sopineet.
Juuri kun olin aatellut, että jos koittais välttää noita aamukisoja, niin enkös sit ilmoittautunut Ylöjärvelle seuraavalle sunnuntaille :) Siellä eka rataantutustuminen olikin puoltuntia aikaisemmin, kuin Janakkalassa :( Nyt ei kyllä oikein ollut kivat kisat, ahtaissa paikoissa kaikki luokat yhtaikaa. Ymmärrän toki syyt tuohon, varsinkin kun uusilla säännöillä jää luokat pieniksi, mutta kuitenkin. Ei ole kiva pitää kuumenevaa koiraa autossakaan pakkasella kokopäivää, kun sisään ei mahdu ja kisa venyy reilun tunnin suunnitellusta. Näistä huolimatta tai johtuen kolme hylkyä, Akun kanssa siis.
Tässä kisojen välissä kerkisin viikolla aloittamaan Patun kanssa Kurikan Tanjan Agilitypainoitteisella pentukurssilla. Aivan loistavaa nähdä, kuinka pätevä tuo pieni poika on.
 |
| Luopuminen menossa |
Alkuun ajattelin, että kuinka raskasta on käydä tiistaina Akun kanssa Lempäälässä, keskiviikkona Patun kanssa samassa paikassa ja torstaina ties millä sekoituksella maneesissa Jokioisilla. Mutta nyt parin Patun treenin jälkeen on pakko todeta, että tuonkanssa treenaaminen antaa niinpaljon positiivista energiaa, että sen kanssa jaksaa vaikka mitä :)
Niinpä, jotta ei seuraavakaan viikonloppu jäisi ilman agilitya, lähdimme Patun kanssa Salon koirahallille, missä oli South West Agility Teamin järjestämät epikset. Tai itseasiassa oli epävirallisen sarjan kolmas osakilpailu. No edellisissä ei siis kuitenkaan oltu.
Olihan se jännä lähteä kokeilemaan, miten menee, kun varsinaista ratatreeniä ei ole tehty vielä kertaakaan. Pari kertaa olen maneesilla kokeillut omia ohjauksia, että menee juur putket ja hypyt, mutta ei mitään numeroitua rataa ole tehty. Oikestaan ei nyt niin kauheasti ole muutenkaan treenailtu, onhan tässä aikaa :)
Ensimmäisellä radalla eka huomio oli lähdössä. Ei ole vielä kertaakaan otettu pantaa pois päästä treeneissä, saatika kisanomaisesti...harjoitteluun :) No tuosta selvittyä Patu lähti kyllä loistavasti liikkeille, tosin ei muistanut mennä siivekkeiden välistä, vaan radalla ohitti useimman hypyn, joita sitten palauttelin :)
Toisella radalla otin pannan jo valmiiksi kaulasta pois ja toin lähtöön ilman pantaa sylissäni. Sain Patun jäämään lähtöön ja itse siirryin ykköshypyn taakse, Nyt lähti hyvin hypyn kautta ja kakkoshypyn kautta kohti kolmosputkea. Hivenen vitoshyppy tuotti vaikeutta ja rima putosi, matka kuitenkin jatkui vauhdilla. Patu oli niin innoissaan, että alkoi huutaamelkein suoraa huutoa lähes loppusuoralle saakkaa. Viimeisen putken jälkeen tuli mun käteen kiinni ja muutenkin tuo meni sähellykseksi. Lopulta kuitenkin päästiin maaliin saakka. Virheitä lopulta 30 pistettä (mm tuo toiseksviimeinen hyppy väärinpäin, josta hylky) Ajassa hävittiin voittaneille Anulle ja Merellille n 11 sekkaa, jotka tekivät nollatuloksen, joten uskon että nollaradalla ei niin kaukana ei tuosta ajasta oltu. Tää tosin on niitä agilityn parhaita puolia, kun pääsee jossittelemaan :D
 |
| Oltiin kuitenkin kolmansia :) |
Uskon, että tuosta tulee melkoinen kiituri, kunhan saadaan hieman oppia päähän. Muutoinkin aivan liian kiva koira treenata ja reissata. Sillä mielellä siis, että jää helposti nuo toiset koirat vähemmälle :(
Ai niin ja Patu tänään 8 kuukautta <3
Takaakierto puun ympäri
