keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kyläilyä ja kiihdyttelyä :)

Sunnuntai 28.7.2013
Niinhän se neljäviikkoa on taas huvennut, että ei ole kerinnyt kissaa sanomaan. Tai kai senverran sentäs, mutta ajatuksia ei ole "paperille" saanut :)

Agirodun jälkeen pidetty lomaa, että ei oikeastaan mitään mainittavampaa ole suoritettukaan. No seuran omat mestikset oli tuossa 18.7, mutta niistä juurikaan ei jäänyt jälkipolville muisteltavaa...tai no kerrotaan nyt sen verran, että Kartturi töpeksi meillä...Mölleissä hartaasti...ei odottanut tuomarin antamaa lähtölupaa ja lähti radalle heti kun edellinen tuli pois...Että tuo jurppi :/ No kerran tuokin oli koettava..toivottavasti ainoan :) Kisaavissa sit Ellan kanssa maltettiin odottaa lähtövuorommekin, mutta Ella ei vaan kulkenut edelleenkään...ja sit vielä kakkahätä yllätti kesken matkan...vaikka tuon olin lenkittänyt kun kentälle tultiin...no se kai ei vielä silloin ollut...kaikenkaikkiaan noista mestaruuskisoista jäänyt itselle mieleen, että omat kisat kärsii tuossa, kun, ekaks ottaa ilmoittautumiset, juoksee tulospalvelua pitämässä välillä ja välillä koittaa kisatakin :/ ei ainaskaan keskittymään kerkiä.

Tiistaina 23 päivä oli Sinikka Leino-Rahikan koulutus kentällä ja siellä sai taas paljon hyvää vihjettä, mitä tehdä. Mukava nähdä, kun Aku pysyi hanskassa ja Ellallakin vauhti löytyi taas :) kerrassaan hyvä mieli jäi tuosta...toivottavasti seuraavassa kisassakin, jonneka en vielä ole edes ilmoittautunut, löytyisi hyvä fiilis.

Sinikan harkoista lähdimme pikaiseen lomareissuun kohti Itä-Suomea. Ekana iltana ajoimme Kouvolaan ja siellä yövyimme Kevätti nimisellä Leirintäalueella. Kiva rauhallinen paikka, missä ihmiset tervehtiikin :) Ainoa miinus, minkä voi mainita, niin kännykän navigaattori ohjasi mennessä yhden tiehaaran liian aikaseen, suoraa naapurin navetan taakse :D No palasimme, kun oli tiellä enempi lehmänjälkiä :)

Tuosta sit matkasimme kohti Lappeenrantaa ja Imatraa, sieltä Ruokolahdelle ja Puumalaan. Puumalassa oli aikomus mennä parkkiin Koskenrannan leirintäalueelle, mutta siellä alkoi sähköpaikat olla jo täysi (loput olisi olleet vinoja) joten päätimme jatkaa matkaa..menimmekin sitten Mannilanniemen Vapaa-aika keskukseen...joka olikin kiva paikka...tosin pienen ja mutkaisen tien takana. Nurmikenttää ja luontopolkua, vakituiset tavattoman ystävällisiä ja huomenta sai sanoa kaikille :) Saunassakin tuli käytyä, sekä uimassa...pururata kierrettiin koirien kera. No eihän me tuollakaan vuorokautta kauempaa, kun varsinainen matkan pääkohde läheni. Eli matkasimme Ristiinaan katsomaan Ellan kasvattajaa, sekä Elli äitiä.

Siellä sit aika kuluikin rattoisasti. Kahvitellen, syöden, saunoen ja tietenkin koirista puhuen...ja upeita maisemia katsellessa. Kiitokset Kati vieraanvaraisuudesta, oli todella mukava vuorokausi, kun koiratkin viihtyivät :)

Tutustumista kolmenvuoden jälkeen



hyvin menee :)



Akukin pääsi jo...ja rantaan :)



"vävypoika" joutui heti töihin :)
Kuin kaksi marjaa...Äiti ja tytär :)
kuikkakin poikkesi






kissa vahdittavana



Perjantaina jatkettiin aamusta veneilyllä ja heppojen juottoreissulla










Mennään me tytöt, ei välitetä tuosta :)








Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin meidänkin piti jälleen lähteä eteenpäin...josko vielä joskus tiemme tuonne veisi ? :) Siitä Mikkeliin josta Jyväskylä, Keuruu ja kotia :)

Lauantaina kotiuduttiin reissusta, niin johan se taas sunnuntaina täytyi mennä :)  Vuorossa oli siis Joka Mustin kiihdytyskisat Turun Metsämäen vinttikoiraradalla.

Paikalle saavuimme kello 11.00, kuten oli kutsussa mainittu...ja ajatuksena oli, että voisi päästä kotiinkin hyvissä ajoin, vaan kuinkas kävikään. Kilpailupaikalla sit ilmeni, että Minit juoksevat viimeisinä, no niin, siinä sit meni nekin kotiinpääsy suunnitelmat...onneks tuli eväät mukaan...ainoa haitta, että jo yhdentoista aikaan oli 26 astetta lämmintä...kivuten päivänmittaan aina 30 asteeseen saakka...

Aikaa kulutellessa tuli hieman koiriakin kuskattua radan varressa ja kun Ella näki, mistä on kyse, alkoi sellainen hätä, että pakko päästä heti radalle...Aku oli hieman maltillisempi, onhan hänellä ensimmäinen kerta lajin parissa.

Saatiinhan tuo aika kulumaan ja kello oli siinä 15.00 kun päästiin viimein radalle. Ella juoksi hyvän juoksun, katse seurasi kokoajan viehettä. Aika oli 8,62, eli 0,09 sekkaa jäi kevään RotuRacen ajasta.




Akulla oli lieviä starttiongelmia. Sinikka ei huomannut sanoa, että pöllyttäävät viehettä hivenen, että Aku saa kuvan, mitä tehdään...Veto alkoi ja Aku alkoi juoksemaan, kuitenkin hivenen kokoajan päätä käännellen puolelta toiselle, ikään kuin ei hahmottaisi tms...no harmaa viehe, hiekassa...auringonpaiste ja pöly voivat kyllä sekoittaa...ja kun ei oikein kohdettakaan löytynyt, ei vauhtikaan parasta ollut...ja sit löytyi "oikopolku" vinttikoirien lähetyskopin taakse...ja sieltä viimein maaliin...lopussa tuntui vauhti parantuneen, oliskon vihdoin saanut vieheen kiikariin...No kuitenkin aikaa paloi ja aika oli lopulta 11.82...

Aku lähdössä oikopolulle


Sijoitukset olivat Ella 16. Aku 26. Yhteensä 32 koiraa miniluokassa. Tuolla siis minien kokoraja 40 cm

kiihdytyskuvat Iida/ Taru Lehtonen

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Agirotu kolmas kisapäivä ja Lentäviä Luupäitä :D

Sunnuntai aamu alkoi jälleen (liian) varhain...huonosti nukutun yön jälkeen kello herätti 7:n aikaan...vielä olisi unta riittänyt, ei sitä kuitenkaan heti nukuttua saanut tuolta väijystä palattua...vähän tuntuu jalat/vatsalihakset kankeilta, tulihan sitä ajettua yön aikana polkupyörällä (Jippo taittopyörä) varmaan parikymmentä kilometriä :) oudokseltaan.

No se siitä pikkuhiljaa valmistautumaan joukkuekisaan...ja tietenkin käydä ilmoittamassa Infoteltalle, että olen tuon oman kisan ajan poissa Tauottajan tehtävistä...tosin tässä vaiheessa varmaan ei vielä ole tarvekaan.

 Joukkue saatiin kokoon hieman säädellen, mutta onneksi kaikki koirakot paikalla...ja ohjaajiakin löytyi oikea määrä. Tosin Tao-Tao:n ohjaajana toimii Jessi Helin sijaan...Heli toimii koiran kiinnipitäjänä ja vielä "Parsonileiristä" hyvänä apuna Marju toimii lähtökäskyn antajana, joten puitteet on loistavat, menestys on vaan koirista ja ohjaajista kii...etenkin ohjaajista :D
http://www.youtube.com/watch?v=hyfsH-fn1dk&list=PL9e4MVxd9GBbZTucLBg9uc_o8QzBsQX-Q&index=1

Tyytyväinen olen ratoihimme, vaikka menestys jäi vaatimattomaksi. Sijoitus 43/54 tuloksen saaneesta...no tämä oli harjoittelukerta...jos suinkin minusta kii on, niin ensivuonna näemme taas Wörkkijoukkueen Agirodussa :)


Joukkuekuva vasemmalta. Typy ja Eija Hänninen (3), Tao-Tao ja Heli Saukkola, koiraa ohjasi Jessi Friberg (2), Ella ja Timo Latovehmas (1) ja Eppu ja Veera Varis (4)

Järjestelyissä saimme apua Parsonileiristä (Marju Kiri) jolle myös tässä kiitokset, kuten koko joukkueelle :) Olihan kokoontumispaikkammekin Parsonileirissä (Salamateltalla) Näin se rotujen välinen "sukulaisuussuhde" toimii ;)

Tuosta sitten jatkoin kipin kapin taas paitaa vaihtaen keltaiseen...takaisin toimitsijaksi tauottamaan. Olin nelosradalla ehkä tunnin verran tauottamassa toista ajanottajaa. Ja tuosta sitten vielä kakkosradalle sisäänheittäjäksi...kivaa hommaa tuokin, tosin pientä haastetta, kun ei ketään kilpailijaa tunne, mutta koiran rodun kun näkee lähtölistalta, niin sillä löytyy helposti (kun oli miniluokka, ettei maksien BC merkkiluokka)..ja aikas hyvin joukkueet hakeutuivatkin jo lähistölle kun oma vuoro läheni...pikku järjestelyitä, että saatiin lämmitelleet joukkueet radalle, ennen puku-kulkueen alkua...vaan niistäkin selvittiin, yhdessä tuomarin, tuomarinsihteerin ja kuuluttajan kera :)

Jokunen kuva puku-kulkueesta:
































Pukukulkueen jälkeen vuorossa olikin viikonlopun huipentuma...ja jännittävin osuus ainaskin osaltamme. Nimittäin Alomedien joukkuerata (Tuomarina Anitta Kerminen), johon Akukin osallistuu Lentävät Luupäät Parson joukkueessa...
Jännitystä lisäsi vielä, kun Akun kasvattaja Mari tuli katsomaan suoritusta, vaikka eipä tuo nyt oikeasti suoritukseen vaikuttanutkaan :) Harmi kun tuota ei saatu videolle, joku kuvaustekninen juttu kameran kanssa...sääli. 

Rata meni jotakuinkin näin, mitä itse siitä muistan: ...Joku piteli Akua lähdössä...ja kakkosesteen jälkeen Aku karkasi kentältä...oikeaan reunaan...josta kävin hakemassa hänet takaisin radalle...ja pituus hyppyyn...siitä jatkettiin...ja tässäkö välissä karkasi keskelle kenttää putkeen..jonka ilmeisemmin merkkasi...tuosta sitten päästiin jatkamaan rataa...joka menikin oikeastaan loistavasti...Aku seurasi hyvin ja vauhtia piisasi...jopa niin paljon, että 16 hypyn ja 17 putken välissä itseltä petti jalat alta ja kumoon...Onneks oli ruohokenttä..olisi voinut olla hiekalla koipi surkeamman näköinen :/  No kuitenkin porukka kannusti mahtavasti, että YLÖS YLÖS..ja Jatkaa jatkaa ;) ...pääsinkin ylös ja Akukin jo odotteli, että mihis sitten...Viimesen kurvin putkelta takavinkkeli vasen ohjaus siis hieman kärsi tuosta, mutta siitä päästiin maaliin...ainaskin niin luulin, kun Aku karkasi kentältä vielä ennen viimeistä estettä ...Sain niskasta kii ja viimeisen esteen eteen, josta hyppäsi yli...joten Marju pääsi jatkamaan Pokka:n kanssa...tai niinhän sitä luultiin :D

Aku päätti, että kun esiinnytään, niin esiinnytään kunnolla :D  saatuaan palkkana olleen makkaran, päätti että julkisuuden valokeila on nyt HÄNEN :D:D otti ja läksi ennen kuin kerkisin saamaan kiinni hihnaan ja minnekäs sitä muuta mentäisi kuin mutkankautta radalle :D:D ...ja siellä putkeen...

Oli sitä ihmisillä hauskaa, kun tuota koitettiin houkutella Jessin kanssa putkesta pois...oli kuulemma kuuluttajankin mielestä ainut viikonlopun suoritus, jossa putkessa on sekä koira, että kaksi ohjaajaa :D
No sainhan siitä lopulta kii...ja pois putkesta. Joten täytyihän sitä tuulettaa ylösnoustessa...siitä hyvästä saatiin ainaskin aplodit :D  Joukkueemme tulos, oli mahtava ...viimeisiä oltiin, mutta ainaskin nimemme veroisia Lentäviä Luupäitä :D ja jos hävitään, hävitään kunnolla. Pääasia, että on hauskaa :D reilu kaksi minuuttia hävittiin ajassa edelliselle joukkueelle .....JEEEE.


Tuosta sitten Marin kanssa autolle kahville ja päästetään koirat rauhoittumaan. Loppujen lopuksi täytyi todeta, että kaikki kiva loppuu aikanaan, niin Agirotukin :/ kamat kasaan...ja grillin ja lähes täyden 11kg:n kaasupullon rahtaaminen kentän toisesta päästä takaisin autolle...huh mikä urakka...ainaskin on helpompi taas ohjata koiraa, kun käsi on pari senttiä pidempi :)

Sit vain nokka kohti Kyröskoskea ja siellä kavereille kylään ja saunomaan :)

Oli kyllä aivan loistava viikonloppu, Kiitokset kaikille tapaamillemme...sekä vanhoille, että uusille kavereille. Ensvuonna Varmasti Agirotuun uudelleen :)