Agirotu valmistelut alkoi osaltamme jo muutama kuukausi aikaisemmin, kun aloin kyselemään, löytyisikö Jack Russell terrieri porukoista Wörkkijoukkuetta joukkuekilpailuun...Aikas mukavasti sainkin vastauksia, vaikka pikku mutkia matkaan tulikin tuossa AGR viikonloppua lähestyessä, mutta niistä selvittiin :)
Agirotu viikon aloittikin meillä eläinlääkärireissu, koska Ella on ollut hieman haluton/masentunut ja hieman ollut kontaktiesteilläkin hankaluuksia...alastulo on ollut taas hieman heikkoa :/ Syykin selvisi lopulta, valeraskaushan tuolla, ultrattiinkin varmuuden vuoksi. Että ei pentuja ole tulossa...silloin jäisi kisat väliin. Nyt siis ei osallistumiselle estettä, ainoa vaan että joutuu antamaan vähän liikaa "tasoitusta" muille, kun ei koiralla ole menohaluja...Koitimme kuitenkin antaa Serene Um nimistä luontaistuote valmistetta, jonka pitäisi tuohonkin vaivaan auttaa..
Matkaan päätimme lähteä, kun sentäs itselläni oli kesäloma ja kaikki, niin jo torstai-iltana, olihan kuitenkin ensimmäinen rataan tutustuminen jo perjantaina 13.00 Ei tarvitse hötkyillä sen lähtemisen kanssa, kotoan tulee kuitenkin lähdettyä viime tipassa...ja sit onkin jo kiire ja stressi päällä.
Saavuimme Teivoon joskus iltakymmenen jälkeen, tosin vaan Parkkialueelle, koska tuo varsinainen raviradan alue, oli vielä torstain osalta kiellettyä aluetta...Olipa siellä jo jokunen muukin saapunut meitä ennen, tosin ilmeisemmin pidemmästä matkasta, meillähän ei ollut kun noin 100 km :) Ilta sujui rauhallisesti, mitä nyt nuoriso kävi hieman kumi polttamassa parkkipaikalla...autolla, mopolla ja moottoripyörällä, vaan ei se meitä haitannut...sen verran tottuneita kuitenkin jo tuossa karavaanauksessakin, että erilaisissa paikoissa tullut nukuttua, kunhan eivät autoa tule heiluttelemaan :D
Koittihan se kilpailupäiväkin sieltä ja heräilimme kahdeksan aikoihin. Sinikka meni ulos...ja kohta paikalle kurvasi ystävämme Tuula, joka asuu lähistöllä...ja kulki sattumalta ohitse. Siinä muutama sanan vaihto ja koirien esittely (Akun siis) Ella onkin jo entuudestaan tuttu. Tuosta sitten siirsimme auton raviradan keskialueelle. Vähän sai paikkaa katsella, kun ei kukaan ollut opastamassa ja aikas reiluin välein olivat nuo ekaan riviin jättäneet..neuvoivat sit meitä laittamaan perä pensasaitaa vasten...kylki heidän nokkaansa kohden...no niin ajoin...
 |
| Toimintaa odotellessa |
Kunnes sitten tuli Helinin Jari...sanoi kohteliaasti käsipäivää ja totesi, että sä olet varmaan Timo :) (kiva kun tunnetaan) sanoi kyllä vielä että auto pitäisi kääntää toisinpäin (eli juuri niin kuin itsekin olin alkujaan aikonut) ois vaan taas tarvinnut pitää päänsä;) ...no juteltiin siinä sitten Jarin kanssa koirista, ja kertoi itsekin alkujaan harrastaneen Wörkillä, kunnes siirtyi Parsoniin, koska arvokisoihin, ei Wörkillä ole asiaa...sama syy se meilläkin (vaikka arvokisoista nyt kuitenkin vielä vasta haaveillaan).
Vihdoin kello tuli 13 ja ekan rataantutustumisen aika. Tosin rataantutustuminen myöhässä, koska ilmoittautuminen ei vedä...itselläkin meni varmaan vartti, vaikka olin neljäntenä jonossa yhdeltätoista, kun ilmoittautuminen aukesi. No onhan se, kun ilmoittautumiset tehdään koko viikonlopulle...itse jätin tuon joukkuekisan ilmoittautumisen hieman myöhempään, niin sai edes minuutin hyötyä...onhan sitä sit joutilasta aikaa myöhemminkin ilmoittaa joukkue.
Siis itse rataan...
http://www.youtube.com/watch?v=Ucf3sH89nas&list=PL9e4MVxd9GBbZTucLBg9uc_o8QzBsQX-Q&index=2
No niin, kepit tökki melkoisesti ja 15 Vp:tä tuli...lisäksi yliaikaa melkoisesti. Melko lämmin kisasää, kun 27-28 astetta huitelee mittarissa...osin siinä syy tuohon heikkoon menoon, mutta kyllä tuo valeraskauskin vaikuttaa selvästi.
Muuttui sitten keli melkolailla seuraavaan starttiin, vaikka aikaa ei välissä mennyt kuin pari tuntia...kunnon ukkoskuuro piiskasi Teivoa, ja meidänkin radalla ollessa paukkuu ja salamoi, onneks ei vettä sada kuitenkaan, voisi olla melko haastetta kaatosateessa kisata...vaan mistäs sen tietää, ennen kuin joskus kokee;)
http://www.youtube.com/watch?v=Ljj0KBe8TLM&list=PL9e4MVxd9GBbZTucLBg9uc_o8QzBsQX-Q
Takkuilua oli tuollakin radalla, vaan kiva oli kisata salamoiden välähdellessä ja ukkosen paukkuessa, vaan onneksi ei ole paukkuarka koira :)
Illaksi selkeni senverran, että saatoimme grillailla ja muutoinkin pitää hauskaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti