Viikko 37. hyllyjä hyllyjä

Maanantaina 8.9. Oli Forssan pussikoirien Agilitymestaruuskisat. Osaltamme tuo taisi jäädä yleisön viihdyttämiseksi, no Ellan kanssa ei mitään tavoitteita ollutkaan, olihan vielä mammaloma tauko virallisesti päällä (loppuu seuraavana perjantaina), eikä harjoituksissakaan ole käyty kuin kerran tätä ennen.

Ellan rata

Niinhän siinä kävi, että vanha (vaiva) toimi tuossakin ja nenä oli maassa lähdöstä alkaen, vauhti kyllä oli hyvää sitten, kun vauhtiin sai...jopa melkeinpä parempaa, kuin Akun kanssa :) Hylkäys kuitenkin koitti, kun karkasi peränurkassa A esteelle uudelleen. No hyviä viitteitä tuossa antoi kyllä vauhdista, mutta vielä on paljon tehtävää, että kisakuntoon saa.

Akulle oli hieman odotuksiakin, mutta tänään ei tuo Pasi oikein ollut Akun mieleen, tai ainaskin kiinnosti normaalia enemmän...kovasti ainakin vaikutti suoritukseen

Akun rata

Hylkyhän niistä tuli kolmesta kiellosta, muutoin meni kyllä kohtuullisesti, taisi jalat osua kontakteillekin :) kovasti kyllä kavereita tuntuu vieläkin naurattavan tuo, kun Aku katsoo tuomaria puomilla ollessaan, että mitä sä mua seuraat :D ...ja kyllä se naurattaa jo itseäkin :D

Torstaina harjoiteltiin kentällä Taija Salokannel:in opissa, hyvät oli harkat taas, tosin meille toi ylimääräistä haastetta Taijan namikippo. Aku kyllä aina muisti seurata, missä Taija menee ja kun näkyi, niin ampaus sinne jos sieltä saisi palkan suoraa, eikä tekemisen kautta. kyllähän sinne lopulta päästiin tekemisen kauttakin ;) ja Aku sai ansaitsemansa palkan :)

Perjantaina oli Suvin ylimääräiset harkat, normaalit kun usein jäivät tuon maksullisen kouluttajan alle. Eihän meidän sinne pitänyt mennä, mutta kuitenkin ihmeellisesti sieltä itsemme löysimme :) ihme juttu :D
Rata oli periaatteessa sama, kuin eilinen Taijan rata, mutta pituus este oli poistunut ja keinu tullut lisänä, tosin eri paikkaan, muutenkin melkolailla kiemurampi...Ellan kanssa tuota väänsimme alkuun ja kyllähän se lopulta onnistui sekin :) Välissä oli kaikki muut (maksikoirat) ja me Akun kanssa viimeisinä...siinä tehtiinkin sellainen "viritys" että muut paikalla olijat tulivat radalle seisoskelemaan (häiriötekijöiksi) ja aika hyvin siihen nähden rata meni, taisi ainoastaan yhden putken sisäänmenossa olla haittaa, kun molemmilla puolilla seisoi ihmiset :) lopuksi vielä kontaktiharkkaa pikkasen...melko hyvin osui kontakteille :)

Lauantaina 13.9 mentiinkin taas vaihteeksi kisoihin Hervantaan. Siellä oli Tampereen Koiraurheilijoiden järjestämät kisat. Aamulla oli kotoa lähtö vähän seitsemän jälkeen...ei nää aamulähdöt sovi mulle, kun kuitenkin haluaa olla ajoissa paikalla...

A rata oli varsin kivan oloinen (pitkää suoraa, eli juosta saisi) :)

A Agilityrata tässä

Olishan se ollut kiva rata, kun vaan olisi muistanut ohjata. A.lle mennessäkään ei minkäänlaista ohjausta, tosin olis voinut aatella että Aku sinne menee muutoin, mutta hyvin väisti tuon viimehetkellä :/ No ei tuossa radassa muutoinkaan juuri kehumista ollut...viimeinen "niitti" tuli kun hyppäsi renkaan sivusta, enkä ehtinyt korjaamaan ennenkuin hyppäsi seuraavan esteen ja siitä hylly :/ Ja valtavan puhtaat kontaktit, ei minkäänlaista kosketusta alastullessa;) ...tosin jos lajia tuntemattomille tiedoksi, että niihin pitäisi koskea.

B rata oli myös Agilityrata, eli tässä:

B Agilityrata tässä

Lähdössä pysymisvaikeuksia. Ja kieltämättä tuo vaikutti renkaan suoritukseen, kun eipä näyttänyt renkaassa (2. este) juurikaan ohjausta olleen ja tuon jälkeen persjättö...vaikka olin alkuun tuohon suunnitellut Jaakotuksen, niin Aku olis tullut lähes suoraa kolmosesteen yli keppien ykkösväliin...no ei se aina  mee niin kuin suunnittelee...ei ees joka kerta :) Vaan nyt kun meni laajempaa reittiä, niin tuli kepeillekin aivan vika suunnasta...ja siitä kieltovirhe. Toine  kieltovirhe tuli muurilta ja kolmas jälleen A:lta...josta sit Hyllykin paukahti. Kuullostaa selittelyltä, mutta voisko noiden väritykset olla jotenkin sellaiset, että eivät sovi Akun silmään ja sen takia välttelee niitä, kun ei tuollaisia "ongelmia" ole ennen ollut. Olihan melko kirkas päivä ja värit tuollaisen hailakat...no oli siinä kyllä paljon omaa huonoa ohjaustakin...ja auttamattomasti myöhässä oloa myös...vaikka se on positiivista, että Akulla on vauhti parantunut :)

Tuolta lähdettyämme poikkesimme kylässä katsomassa, miten Bruno (Einari) on kotiutunut. Kovasti oli poika kasvanut ja niin iloinen oli erityisesti äitinsä nähdessään :)

Aku ja Ella Seilan ja Markuksen sylissä :)

Sunnuntaina olikin vuorossa vapaapäivä. Kävin koirien kanssa kahden ja puolentunnin lenkillä. Matkaa kertyi 12,5 km, eli ei kuitenkaan mitään rakettivauhtia :) Kaunis oli ilma ja paikoin liian lämminkin takki päällä kulkea :) Lopussa vielä maisemia Sammakkolamminkalliolta :)

Olis sitä voinut ottaa eväätkin matkaan, siks mukavan tuntuinen keli oli :)