Aksaamista wörkillä

Aattelin, että mitäköhän tuostakin tulee, kun Päivi pyysi minun kirjoittamaan Agilityharrastuksestamme Wörkki russelin kanssa. No on sitä ennenkin tehty kaikkea enempi tai vähempi järjetöntä, joten ajattelin kuitenkin alkaa naputtelemaan kirjaimia jonoon.
Haluan kuitenkin tässä muistuttaa kaikkia lukijoita, että tämä ei missään nimessä ole mikään oikeaoppista aksaamista käsittelevä kirjoitus, lähinnä päin vastoin...voisipa jopa sanoa, että tämä on älä tee näin kirjoitus. Kertomus meidän omista mutkista matkallamme.
Kaikki alkoi, kun ostin tallirusseliuroksen netistä ja sillä oli samantien tarkoitus alkaa kokeilemaan tutustumista agilityn ihmeelliseen maailmaan. No kyllähän tuolla lopulta syyskuussa, kun hän meille huhtikuussa 2010 tuli...no siinä kesänmittaan meille tuli myös tuo Ella (wörkki) Ristiinasta ja paljon on sukua "näissäkin piireissä" (jrtgbfi).
Syksy ja talvi siis harrasteltiin tuon Feksun kanssa, kunnes tuli kevät ja ulkokausi alkoi. Niin alkoi myös harjoitukset, olihan myös ensimmäinen syntymäpäivä lähimain.

Ella puomilla ekaa kertaa

Kesä harjoiteltiin pikkuhiljaa ja vähän epiksissäkin kokeiltiin, Syksyllä taas alkoi talvimaneesikausi, no se kuluikin lähinnä hevosten tuotoksia metsästäessä ja niillä herkutellessa ;)
Helmikuussa 2012 oli vihdoin ekan (sekä Ellan että minun) virallisen kisastartin...jos sitä siksi voi sanoa. Että paikalla olisi mahdollisimman vähän tuttuja lähimme Jyväskylään kisoihin, no pitihän sinne tulla tuttujakin :) Alkuun mittaukset, jota Ella jännitti täysillä...no minihän (alle 35cm) hänestä onneksi tuli, vaikka rajoilla onkin.
Joku joskus sanoi, että ekaa kertaa ei (tässäkään) kannata jännittää, ei se koira siellä kentällä tee mitään sellaista, mitä tuomari ei jo olisi nähnyt. No Ellan kunniaksi täytyy sanoa, että ehdottoman kunniakkaasti ainaskin koitti keksiä tuollaisen asian ja yritti sitä aivan täysillä :) taisi suorittaa radan kahdestakymmenestä esteestä jopa kolme...eikä niitäkään oikein.
Toinen rata menikin jo hieman helpommin. Tosin hylky sieltäkin.

Kesä kului harjoitellessa ja sisustuselementtejä (hyllyjä) hankkiessa.. hylky siis kaunistetaan hyllyksi ;) Tuossa välissä perustin Forssan seudulle agilityn alueellisen valmennusryhmän, jota aloin vetämään, seuroina mukana olivat Forssan Palveluskoirat ja Forssan Pussikoirat.valmentajana Juha Kujala Raisiosta. Syksyllä sain vielä kerran kuussa vuoron SportDogParkista (tuttavallisemmin SDP) Lempäälästä. Loppu onkin sitten itsestä kii ja omasta kovapäisyydestä, että tuleeko tulosta.
Pikkasen alkoi sitä jo syksyllä tulemaan, kun sijoituttiin Janakkalan kisoissa kolmansiksi hyppyradalla. Oli se mahtava tunne, tosin rata ei ollut mikään mieltä ylentävä, mutta kuitenkin...eka tulos silti meille.

Kolmossija Janakkalassa. Ykkösenä seurakaverit
Hansu ja Heksu

Pikkuhiljaa niitä tuloksiakin, ettei pelkkiä hylkyjä on alkanut tulemaan, tosin vielä ei vauhtikaan ole päätähuimaava (paras etenemä radalla 1,9 metriä/sekunnissa) mut nuo ylimääräiset pysähdykset vie aikaa...niistä ei ihan ole vielä päästy kokonaan irti.
Mutta  eiköhän tuo tuosta pikkuhiljaa etene.
Kisojen jälkeen usein on kotiinpäästyä saunapäivä ja Ellan hieronta ja venyttely...Ella nauttii täysillä kun saa maata saunassa Sinikan sylissä selällään...ja samalla lämmössä hierotaan ja venytellään paikkoja :)