Eilen oltiin Alueharkoissa Ellan kanssa Raisiossa. Siellä Kujalan Juha valmentaa meitä antaumuksella vanton tilan maneesilla. Paikalla oli uusiakin jäseniä kivasti, koska Loimaan Seudun Kennelkerho liittyi valmennusryhmäämme ja kivoja ihmisiä, sekä koiria heilläkin tuntuu olevan. Tuovat mukavan lisän valmennusryhmään, kunhan paremmin tutustutaan.
Akun piti lähteä myös tuonne, harkkoihin, mutta koska on lääkekuuri päällä, niin ajattelin, että ei kannata ottaa mukaan, kun tuo kuuri kuiteskin väsyttää häntä. Niinpä Aku jäi kotia ja olin Viitasen Anitan kanssa kimppakyydillä matkassa.
Alkuun Ellan vuoro radalla meni lähes haisteluun, koska jälleen oli ollut uusia koiria radalla ja muutoinkin vasta toinen harkkakerta Raisiossa vuoteen.
Me saimme Ellan kanssa tehdä oman vauhtiradan tuolla, että saimme Ellalle onnistumista, koska hitaat pyöritykset eivät ole olleet meidän juttu. Jos vauhti tökkää, niin siihen Ellan kulku loppuu. No kuitenkin tuolla saimme kivat nopeat radat tehtyä ja vauhti oli parasta Ellaa :) Vähän kuitenkin jäi kaivertamaan hampaankoloon.
Tänään oli Palveluskoirien omat harkat Kuuman maneesilla ja Hanna-Mari oli ekaa kertaa vetämässä harkkoja ja täytyy sanoa, että hyvin kouluttikin :)
Ratana oli eilinen harkkapohja. Tänään koitin Akun kanssa Ellan eilistä rataa, mutta ei tuo oikein ollut kiinnostunut koko touhusta, edes lelu ei kevannut häristykseksi ja herkkupalkka on nyt hakusessa, kun ei voi tuota Jarin (Lukkarinen) ohjeella tehtyä jauhelihapaloja käyttää, kun niissä on viljaa) eli oli siis hyvä, kun en tuota eilen ottanut tuonne mukaan.
Ellan kanssa teinkin tänään saman radan, kuin nuo muut eilisissä harkoissa...tosin hieman sovellettuna, että loppuun tuli kolmen hypyn suora, jossa Ella sai "palkattua itsensä" Juhan sanoin...se kun nauttii tuollaisesta kohdasta, missä saa mennä täysillä.
Eka kierros meni radalla hieman haistellen ja tuntumaa hakien, mutta toinen kierros oli mitä hienointa menoa, Lähdössä odotettiin hienosti ja vauhti oli Ellan parasta laatua...ja lopputuloksena 0 rata, siis täysin ilman ratavirheitä ja vauhti oli huimaa. Hansukin oli tosi iloinen puolestamme. Oli tuo upea, tämän vireen kun saisi pidettyä ensilauantain kisoihin, niin tulos voisi olla vaikka mitä :) Mutta siitä sitten taas tuonnempana.
Illan päätteeksi Aku ilmeisesti aatteli, että nyt on Ella huomioitu liikaa. Olin katselemassa revontulia tuossa mökkisuoralla pellolla ja Aku oli rapun edessä pihalla. Kun tulin takasin pihalle, ei Aku tunnistanutkaan mua pimeässä, kun en puhunutkaan mitään, niin pelästyi ja lähti karkuun...reilun puolentuntia oli ties missä, kunnes viimein kotiutui pitkällisen huutelun ja viheltelyn jälkeen. No oppi itse ainaskin sen, että ei toista kertaa tee tuollaista temppua.
Hienoa Ella......
VastaaPoista